Kasvoton

Ensimmäinen postaus tähän blogiin. Äskettäin hautasin toisen blogini, koska haluan tästedes olla anonyymi. Haluan vapaammin pystyä kertomaan elämästäni, hieman yksityiskohtaisemmin.

Nyt lienee pieni esittely paikallaan; olen Amanda, parikymppinen yhden lapsen äiti. Äitiysloman alusta alkaen olen ollut kotiäiti ja koska 15-vuotiaasta lähtien omillaan asunut ja töitä tehneenä kotona oleminen ja siihen sopeutuminen on ollut vaikeaa. Lisäksi elämässäni on aina olleet mukana eläimet. Oma hevonen ja koira täytti elämääni työn ja koulun ohessa entistä enemmän. Raskaaksi tullessani rahallisista syistä myin hevoseni ja se menetys tuntui ylitsepääsemättömältä. Lisäksi kuukausi ennen laskettua aikaa koirani nukkui ikiuneen sisäisten verenvuotojen vuoksi. Paria kuukautta ennemmin laskettua aikaa työsopimukseni päättyi, eikä sitä enää jatkettu raskauden takia. Menetyksiä ja uhrauksia siis on tullut lapsen eteen tehtyä ja vaikka joskus kaihoisasti mietin entistä elämääni ja kaipaan varsinkin eläimiäni, on silti tämä sen arvoista.

Lapsen kehitystä on upea seurata. On ihanaa olla jollekin tärkeä ihminen. Kun on hätä vain minä kelpaan, iskänkin sylistä kurkotetaan minua kohti. Lapsi on tällä hetkellä 8 kuukauden ikäinen tehopakkaus. Viimeisen kuukauden aikana on opittu hirveästi uutta; konttaamaan, nousemaan polvilleen tukea vasten, istumaan ja lopuksi nousemaan seisomaan tukea vasten.

Kuitenkin yksi uupuu; parisuhde. Minä ja lapsen isä erosimme kuukausi sitten.
Mätä parisuhde johti lopulta siihen, että mies tuli taas humalassa riehumaan kotiimme. Uhkaili, ei onneksi tällä kertaa tehnyt minulle mitään. Minä otin lapsen ja vannoin, että en koskaan palaisi takaisin.

Pähkinänkuoressa: olen nyttemmin yksinhuoltaja. Tai ainakin tällä hetkellä olen, mies yrittää viedä lapsen minulta. Huomisessa tapaamisessa näkee joudunko mennä oikeuteen taistelemaan lapsen lähihuoltajuudesta.

Blogi tulee varmasti näin alkuun täyttymään omista mietteistäni lapsen isästä ja menneestä parisuhteesta, lapsen kehityksestä ja meidän arjesta. Toiveita ja kysymyksiä tietenkin otetaan vastaan.

Mielenkiintoisia lukuhetkiä.